Tanja soitti, kertoi sen,
naapuriston uutisen,
Elisasta.
Ikkunaan ryntäsin, siihen jäin,
uskonut en silmiäin:
musta Audi ajoi pihaan Elisan.
Lähtönsä syytä tuskin koskaan oivallan,
tai mihin kulkeen tie Elisan,
on hänellä syynsä en niitä tahdo tietää.
Kaks'kyt'neljä vuotta asuin naapurissa Elisan,
Kaks'kyt'neljä vuotta särki sydäntäni hän,
en edes koskaan pyytänyt hän kanssain karaokeen.
Lapsuuden puistoissa leikimmen,
nimikirjaimemme kaarnaan kaiversimme,
Mä ja Elisa, Me.
Oven sulkee pystyssä päin,
silmän hetken näin...
musta Audi ajaa pihalta Elisan.
Lähtönsä syytä tuskin koskaan oivallan,
tai mihin kulkeen tie Elisan,
on hänellä syynsä en niitä tahdo tietää.
Kaks'kyt'neljä vuotta asuin naapurissa Elisan,
Kaks'kyt'neljä vuotta särki sydäntäni hän,
nyt täytyy tottua tähän, Elisa ei asu naapurissain.
Tanja soitti uudelleen,
sanoi: "kaiken teen, et unohdat
Elisan."
Elisa on pois, ei takaisin tuu,
vaan mä oon täällä, oon ollut
Kaks'kyt'neljä vuotta.
Lähtönsä syytä tuskin koskaan oivallan,.
tai mihin kulkeen tie Elisan,
on hänellä syynsä en niitä tahdo tietää.
Kaks'kyt'neljä vuotta asuin naapurissa Elisan,
Kaks'kyt'neljä vuotta särki sydäntäni hän,
nyt täytyy tottua tähän, Elisa ei asu naapurissain.
Nyt täytyy tottua tähän, Elisa ei asu naapurissain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.