perjantai 14. lokakuuta 2011

Sankarini ovat karjanajajia (W. Nelson: My Heroes /../ Cowboys.

Kssvoin lapsuuteni ollakseni cowboy,
ja rakastin sitä elämäntapaa.
Tavoittelin elämää mun ylpeiden ratsastajajien,
käytin lapsuuteni kaikki hetket.
Opin säännöt hektisen elämän,
käytä kaikki, kun tilaisuus on.
Otan kaiken sen, jonka tarvitsen,
rakkailtasi, sitten hylkään vain,
laulaen surullista country-lauluain.

Cr:
Sankarini ovat karjanajajia,
ja yhä he ovat, niin vain on.
Surullisia etsijöitä,
jäljessä kaikesta,
itsessään,
hitaine unelmineen.

Karjapojat elävät itseään
epätoivoisissa unissan,
liian kauan yksin.
Kuolla voi yksin,
painajaisiaan nähden,
tietäen toivo kaikki on mennyt.
Parittajalle hän soittaa,
olla voittaja koittaa,
sanat tyhjään vain katoaa.
Loppuun kulunut suru,
ja haalistuneet muistot,
eikä ketään jonka luokse sydän jäis.

Cr:
Sankarini ovat karjanajajia,
ja yhä he ovat, niin vain on.
Surullisia etsijöitä,
jäljessä kaikesta,
itsessään,
hitaine unelmineen.

Surullisia etsijöitä,
jäljessä kaikesta,
itsessään,
hitaine unelmineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.