Kriittinen tilanne: Traumaperäinen kriisi

Traumaperäinen kriisi on tunnereaktio tilanteeseen, jossa elämän tarkoitus, elämä, sosiaalista identiteetti tai turvallisuus koetaan vakavasti uhatuksi poikkeuksellisen ulkoisen tapahtuman vuoksi. Stressitekijä on tapahtuma tai ilmiö, joka saa aikaan hermoston toiminnan voimakkaan aktivoitumisen. Traumaperäinen kriisi sisältää tietyt oireet ja vaiheet. (Hammarlund 2010, 91-92.)

Kriisipsykologiassa kriisit luokitellaan loukkaus-, menetys-, uhka- ja vastuukriiseihin. Kriisityypit voivat esiintyä samanaikaisesti, ja kriisejä voidaan luokitella niiden syiden lisäksi mm. keston ja voimakkuuden mukaan. Kriisi voi ilmetä mm. kognitiivisellä, emotionaalisella ja fyysisellä käyttäytymistasolla. (Hammarlund 2010, 93-94.)

1. Loukkauskriisi tarkoittaa ihmisen arvon häpäisemisestä aiheutuvaa kriisiä, jossa keskeinen tunne on häpeä.
2. Menetyskriisi tarkoittaa reaktiota jo tapahtuneisiin asioihin, ja siihen liittyvä tunne on suru. Menetyskriisiin liittyy surutyö.
3. Uhkakriisi tarkoittaa reaktiota uhkaan, ja siihen liittyviä tunteita ovat ahdistus ja pelko. Uhkakriisiin kuuluu "taistele- tai pakene" -reaktio.
4. Vastuukriisi tarkoittaa reaktiota tilanteeseen, jossa hänestä tuntuu siltä, että hän ei ole toiminut vastuullisesti, ja siihen liittyvä tunne on syyllisyys. (Hammarlund 2010, 93-96.)

Kriisireaktion vaihemalli on yksinkertaistettu ja kaavamainen, mutta sen käyttö voi antaa riittävän yleikuvan traumaperäisen kriisin kulusta. Kriisireaktin kulku on aina tapauskohtainen. Kriisireaktion vaiheet ovat:

1. Sokkivaihe: Ihmisen tietoisuus on muuttunut stressin vuoksi, ja hän ei tiedä olevansa sokissa, eikä hän voi valita omaa käyttäytymistään.
2. Reaktiovaihe: Ihmisen tietoisuus aloittaa traumaattisen tilanteen käsittelyn. Tunnereaktiot ovat voimakkaita, ja niiden kautta tapahtuu oppimista.
3. Korjausvaihe: Kriittistä tilannetta käsitellään korjaavien sopeutumismallien kautta.
4. Sopeutumisvaihe: Kriisi on muuttunut muistoksi, joka ei häiritse elämää. (Hammarberg 2010, 99-103.)

Kertautuva trauma on kriittinen tilanne, jossa aikaisemmin esiitynyt tunnekuormitus aiheuttaa sen, että tavallisesti traumaa aiheuttamaton tekijä tuottaa näennäisesti suhteettoman suuren kriisin. Kertautuvassa traumassa henkilö kohtaa useita kriisejä nopeammin kuin hän kykenee toipumaan niistä. (Hammarlund 2010, 104-105.)

Riittävä psykososiaalinen huolehtiminen voi ehkäistä psyykkisiä ongelmia ja psyykkisien vammojen syntymisen. Psyykkisiä vammoja ovat mm. ahdistus- ja pelkotilat, depressio, traumaperäinen stressioireyhtymä, aggression lisääntyminen, itsetuhoinen käyttäytyminen, alkoholin (tai muiden oireita lieventävien aineiden) väärinkäyttö sekä reaktiiviset psykoosit. Psyykkiset vammat aiheuttavat erilaisia ajatus- ja tunne-elämän häiriöitä. Muistiin liittyvät häiriöt (psykogeeninen muistinmenetys) ovat yleisiä, mm. epätodellinen olo ja tapahtumien muistamattomuus, fugue-tilat (aikaisempi muistojen laaja muistamattomuus) ja persoonallisuuden hajoaminen (harvinainen, ihminen luo itselleen uusia persoonallisuuksia). (Hammarlund 2010, 105-108.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Hammarlund, Claes-Otto. (2010). Kriisikeskustelu - Kriisituki, jälkipuinti, stressin ja konfliktien käsittely. Suomentanut Riikka Toivanen. Latvia: Tietosanomat.