Kriittinen tilanne: Läheisyysperiaate

Läheisyysperiaate on kriittisen tilanteen aiheuttaman henkisen trauman hoitamista tapahtumapaikan lähistöllä ja niin, että henkilö ei eroteta siitä ryhmästä, johon hän kuului kriittisen tilanteen tapahtuessa. Sotilaspsykiatriassa menettelystä käytetään lyhennettä PIE (Proximity: läheisyys omaan ryhmään; Immediaty: välitön hoidon aloittaminen; Expectancy: myönteisten odotusten luominen). (Hammarlund 2010, 75-77.)

Korjaava lähimmäisyys on suhtautumistapa traumatisoituneeseen henkilöön. Korjaavaan lähimmäisyyteen kuuluvat mm. seuraavat asiat:

1. Esitellään itsensä, ja kerrotaan niin että toinen ymmärtää, että henkilö voi kieltäytyä avusta.
2. Autetaan kriisissä olevaa hyväksymään apu.
3. Pitetään yllä toivoa ensisijaisesti olemalla läsnä.
4. Kuunnellaan kriisissä olevaa.
5. Ohjataan keskustelu läsnäolevaan ongelmaan ja sen oireisiin.
6. Ollaan rehellisinen, hienotunteinen ja myötätuntoinen.
7. Autetaan kriisissä olevaa tarkastelemaan tilannetta realistisesti.
8. Autetaan kriisissä olevaa ilmaisemaan tunteitaan ja kipua.
9. Varaudutaan siihen, että kriisissä olevan auttaminen vaikuttaa omaan tilaan.
10. Tunnistetaan ja hyväksytään oma rajallisuus auttajana. (Hammarlund 2010, 77-78.)

Traumahoidossa annetaan tilaa henkilön omalle surutyölle. Seuraavat asiat pahentavat traumaa, joten niitä ei tulisi tehdä hoidettaessa traumaa:

1. Annetaan "hyviä" neuvoja. Itsemurha tai muut itsetuhoiset päätökset tulisi kuitenkin pyrkiä estämään.
2. "Ratkaistaan" kriisissä olevan ongelmia.
3. Muutetaan kriisisssä olevan tunteita.
4. Etäännytetään kriisissä oleva ongelmista.
5. Ylisuojellaan kriisissä olevaa.
6. Etsitään syntipukkeja.
7. Jätetään kriittisessä tilanteessa ollut henkilö ilman kriisitukea, koska hän vaikuttaa traumattomalta. (Hammarlund 2010, 78.)

Kriittisen tilanteen ensihoidossa tulee ottaa rauhallisesti ja välttäen kaikenlaista rasitusta. Psykososiaalinen kriisihoito perustuu siihen, että henkilö pystyy ennemmin tai myöhemmin kriittisen tilanteen jälkeen kokemaan todellisuuden ilman ajatusvääristymiä. (Hammarlund 2010, 64-65.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Hammarlund, Claes-Otto. (2010). Kriisikeskustelu - Kriisituki, jälkipuinti, stressin ja konfliktien käsittely. Suomentanut Riikka Toivanen. Latvia: Tietosanomat.