Hullu näkee asiat sellaisina kuin ne ovat, ja ymmärtää, että jokainen on loppujen lopuksi yksin oman sisimpänsä kanssa. Hullu voidaan eristää ryhmän ulkopuolelle, ja hänen ideoilleen ja ajatuksilleen ei ole ketään, joka jakaisi ne hänen kanssaan. Hullulla on hyvä olla se asenne, että hänen sisimmälleen ei löydy ymmärtäjää muusta kuin hänen sisäisestä maailmastaan. (Rosendal 2001, 129-132.)
Ihminen, jota ei hyväksytä joukkoon, voi olla yhtä luonnon (mm. taivat, puut, linnut), ja sen tien, jota kulkee, kanssa. Silloin hullu voi tuntea itsensä huolettomaksi ja toiveikkaaksi. Ja kentien hän tapaa silloin toisenkin hullun? (Rosendal 2001, 130-131.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Rosendal, Anna Maria. (2001). Hullun käsikirja (alkuperäisteos Händbok för däkar). Runot suomentanut Alice Martin, muutoin suomennos Werner Söderström Oy. Juva: WS Bookwell. ISBN 951-0-25986-1
"Ystävät, luonto, hiljaisuus. Järjestys on tämä, jotta luopuminen helpottuisi (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)"
Ihminen, jota ei hyväksytä joukkoon, voi olla yhtä luonnon (mm. taivat, puut, linnut), ja sen tien, jota kulkee, kanssa. Silloin hullu voi tuntea itsensä huolettomaksi ja toiveikkaaksi. Ja kentien hän tapaa silloin toisenkin hullun? (Rosendal 2001, 130-131.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Rosendal, Anna Maria. (2001). Hullun käsikirja (alkuperäisteos Händbok för däkar). Runot suomentanut Alice Martin, muutoin suomennos Werner Söderström Oy. Juva: WS Bookwell. ISBN 951-0-25986-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.